Historia

Vuonna 1863 Suomi oli ollut Venäjän keisarikunnan autonomisena osana jo 54 vuoden ajan. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II kutsui vihdoin ja viimein kokoon Suomen säätyeduskunnan pitämään valtiopäiviä. Suomi oli suurien uudistusten tarpeessa ja tähän tarvittiin lisää lakisääteisiä verovaroja, joille vaadittiin säätyjen hyväksyntä. Keisari avasi valtiopäivät 18.9.1863 Helsingin keisarillisessa palatsissa, josta myöhemmin tuli itsenäisen Suomen presidentinlinna. Säädyt koostuivat aatelin, papiston, porvariston ja talonpoikien edustajista. Tärkein lakiuudistus näillä valtiopäivillä oli vuonna 1865 voimaan astunut laki kunnallisesta itsemääräämisoikeudesta, joka loi pohjan maamme nykyiselle maatalousalalle. Suomessa elettiin tällöin miltei toivottomuuden aikaa. Suomen meijeriliike, suurten nälkävuosien aikana syntynyt ja jota kauan kauppiaat, kauppamatkustajat, maakauppiaat, muut suurtilalliset ja yksityiset voinvientiliikkeet suureksi osaksi johtivat, oli taantumassa. Maidontuottajat eivät olleet 1800-luvun loppupuolella tyytyväisiä sen aikaisiin meijeriolosuhteisiin. He pitivät tarpeellisena päästä itse osallistumaan oman meijerin hallintoon ja hoitoon.

Osuustoiminnan toivottiin olevan uusi toimintamalli, joka auttaisi maidontuottajaa ja maanviljelijää yleensäkin kehittämään omien tuotteidensa taloudellista jalostamista ja kauppaa. Vuoden 1891 valtiopäivillä oli tavoite osuustoimintalain syntymismahdollisuuksiin.

Pääoman puute oli eräs merkittävä syy, miksi osakeyhtiömuoto ei yleensä vähävaraisia talonpoikia eli tässä tapauksessa maidontuottajia suurestikaan kiinnostanut. Tämän Senaattikin aikanaan ymmärsi. Ehdotus osuustoimintalaiksi annettiin 10.6.1899, ja sen allekirjoittivat Julian Serlachius, Axel Granström ja Hannes Gebhard. Osuustoimintalaki annettiin 10.7.1901 ja se tuli voimaan 1.9.1901

Pankkilaitoksen syntyminen mahdollisti rahatalouden leviäminen maaseudullekin. Osuuskuntalaki 1901 mahdollisti meijereiden perustamisen maaseudulle. Näin otettiin ensimmäiset askeleet maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta kohti teollisuusyhteiskuntaa. Meijeritoiminnan kehittyminen toi vaurautta maaseudulle. Maatilat pystyivät kasvattamaan karjalukuaan ja meijerit antoivat työtä maitokuskeista meijerintyöntekijöihin asti.

Köyliön meijerihistoria alkaa Köyliön Vanhankartanon hevoskiertoisesta meijeristä 1800-luvun loppupuolelta. Samanlaisia pieniä meijereitä, jotka jalostivat lähinnä oman kartanon tai tilan maitoa oli Köyliössä myös Kepolan kartanossa sekä Huhdin tilalla. Ensimmäinen puoliteollinen, höyryvoimalla toimiva meijeri rakennettiin Vanhankartanoon noin vuonna 1890. Tämän jälkeen toimi lyhytaikaisia meijereitä lisäksi Tuiskulan ja Vuorenmaan kylissä.”

Köyliön ensimmäinen osuusmeijeri perustettiin Nummen kylään. Nummen Osuusmeijeri aloitti toimintansa noin vuonna 1900.Tällä paikalla on nykyään Köyliön kunnanvirasto. Koska Köyliön kunta on Köyliönjärven jakama, ei perustettu meijeri palvellut koko kuntaa tyydyttävällä tavalla. Tiestö ei ollut riittävän hyvässä kunnossa ja Kirkkosaaren läpi menevää siltaa ei ollut vielä tehty. Tämän vuoksi myös järven itäisellä puolella syntyi ajatus omasta meijeristä, ja se perustettiinkin toukokuussa 1912 nimellä Yttilän Osuusmeijeri r.l. Köyliö. Vuorenmaan ja Kankaanpään kylistä esitettiin halukkuus liittyä osuusmeijeriin, mutta sillä ehdolla, että meijeri rakennetaan Kankaanpään kylään. Tähän suostuttiin ja meijerin nimeksi vaihdettiin Köyliön Osuusmeijeri r.l.

Meijerin ensimmäisen toimivan hallituksen jäseninä olivat rusthollari Kaarlo Hemmi, vuokraaja Aukusti Vähätalo (lampuoti), rusthollari Vilho Pryhti, liiikemies Eevert Kleemola sekä talollinen Paavo Ääri.

Meijerin tontiksi vuokrattiin maa-alue Heikkalan ja Rantalan taloilta. Hirsirunkoinen, ikkunoiltaan jugend-henkinen meijeri valmistui 25.7.1913 nykyisen meijerin paikalle. Ensimmäinen meijerikkö oli Ida Köppi, joka toimi 1930-luvulla myös meijerin isännöitsijänä. Meijerin tontti ostettiin omaksi vuonna 1925, ja tonttialuetta laajennettiin lisäostoilla vuosina 1930, 1957 ja 1958.

Aikakausi kehittyi nopeasti ja jo vuonna 1939 keskusteltiin Nummen ja Köyliön osuusmeijerien yhdistämisestä. Tämä toteutui vuonna 1952. Nummen meijeri suljettiin ja Köyliön meijerin rakennusta laajennettiin. Nummen meijeristä siirrettiin muun muassa höyrykattila Köyliön osuusmeijeriin. Tämä uudistus toi tullessaan toimintavarmuutta ja helpotti säännöllisten huolto- ja korjaustöiden tekemistä meijerissä. Vuonna 1963 Köyliön osuusmeijeri sulautettiin Porin ympäristön osuusmeijeriin. Meijeri jatkoi toimintaansa maidon vastaanottajana syksyyn 1974 saakka, mutta oman voin tekeminen lopetettiin.

Köyliön meijeri, kuten myös Nummen meijeri, oli koko toimintansa ajan voimeijeri, joka tuotti voita, maitoa ja piimää. Voi myytiin pääasiassa Valiolle. Tuotteita myytiin pienessä mittakaavassa myös meijerin omassa myymälässä. Juustolan perustamisesta oli keskusteltu meijeriyhdistymisen yhteydessä vuonna 1952, mutta tästä luovuttiin.

Meijerin toiminnan loputtua kokonaan myi Porin ympäristön osuusmeijeri rakennukset vuonna 3.3.1975 Köyliön maataloustuottajille, jotka myivät sen edelleen Köyliön kunnalle 1977. Noin vuonna 1982 Köyliönjärven rannassa toimiva Satakunnan maaseutukeskuksen omistama, Köyliön kalanviljely Oy osti meijerikiinteistön kalalaitoksen käyttöön, muun muassa ravunkasvatukseen. Ravunkasvatuksen loputtua ja koko kalanviljelylaitoksen noin 8 ha alueen siirryttyä Säkylän kunnan omistukseen 11.5.2009 jäi meijerikiinteistökin tyhjilleen.

Toukokuussa 2013 meijerikiinteistö siirtyi yksityiseen omistukseen. Maarit Markkula ja Jukka Aaltonen ostivat rakennuksen maatilan liitännäiselinkeinoksi ja varastoksi. Tontilla aloitettiin heti puuston ja pusikoiden raivaustyöt ja meijerikiinteistön tyhjentäminen. Varsinaisen rakennuksen saneeraustyöt aloitettiin vasta lokakuussa. Sisätila remontti valmistui maaliskuussa 2014 ja kesällä 2014 tehtiin ulkopuolista saneerausta.

Museovirasto on myöntänyt avustusta meijerin katon kunnostamiseen. Museovirasto on todennut meijeri kiinteistöstä: ”Kohteella on historiallisia, rakennushistoriallisia ja maisemallisia arvoja.
Kohteella on merkittävyyttä etenkin teollisuushistorian ilmentäjänä. Myöhäisimmistä laajennuksista 1960-luvun liitososa ei täysin sopeudu rakennuksen arkkitehtuuriin, mutta kokonaisuutena rakennus edustaa eri rakennusvaiheissaan hyvin 1900-luvun alkupuoliskon meijerirakentamista.
Meijerirakennuksella on toiminnallisen historiansa kautta erityistä merkitystä miljöössä. Meijeri on Kankaanpään kylälle leimallinen rakennus, jonka sijainti kylässä perustelee myös Kankaanpään merkitystä yhtenä Köyliön tärkeänä kyläkeskuksena.

Kokonaisuutena meijerirakennuksen säilyminen kylätaajamassa on tärkeää ja erittäin toivottavaa, etenkin koska rakennus vaikuttaa säilyneen teknisesti hyväkuntoisena. Kuitenkin sen säilymisen kannalta on oleellista, että rakennukselle löytyy uutta käyttöä. Mikäli uutta käyttöä ei perusteellisista yrityksistä huolimatta löydy, ei rakennuksen säilyttäminen autiona ole pidemmän päälle perusteltua.”

 

Lähteet:

Hesso Laura, Arkkitehti- ja insinööriok Suhde; Köyliön Kalalaitoksen alueen rakennusinventointi, kesäkuu 2012

Louhi Yrjö, Suomalainen meijeri. Kauppaoikeudellinen tutkimus lainsäädännön kehityksestä osuuskunta- ja osakeyhtiömuotoisessa suomalaisessa meijeritoiminnassa

Vanhatalo, Jukka: Köyliön Osuusmeijerin 50-vuotisjulkaisu 1912-1962. Lauttapaino, Lauttakylä 1962.

Köyliö-seuran valokuvakokoelma. Internet-sivut: http://www.koylio-seura.fi/kuva/